Tänään emäntä päätti pakata eväät koriin ja suunnistaa rannalle grillaamaan ja uittamaan minua. Kauhealla tohinalla emäntä ja isäntä sitten pakkasi eväitä ja lapsia autoon ja minä pompin innoissani hänen jaloissaan josta en saanut pään taputuksia vaan tiukkoja kehoituksia painua omalle paikalle..miksiköhän?!...olin vaan niin innoissani ja pelkäsin jääväni kotiin.
Pääsimme kuitenkin rannalle ja isäntä alkoi sytytellä nuotiota ja emäntä yritti saada minua uimaan heittämällä keppiä mereen ja onnistuikin siinä, mutta sillä seurauksella, että joutui melkoisella vauhdilla alkaa riipoa vaatteita yltään ja tulla pelastamaan minut merihädästä. Minä nimittäin ajauduin uimaan paikkaan joka oli estetty narulla ja kelluvilla palloilla. Emäntä yritti turhaan huudella ja houkutella minua vaihtamaan suuntaa, mutta minä poika se uin kohti narua, sitä päin ja aikani pompittua se naru löytyi jalkojeni välistä. Emäntä antoi rauhallisen odota käskyn riisuessaan vaatteita ja tullessaan minua pelastamaan. Siinä minä poika sitten seisoin naru mahan alla emäntää tiukasti tuijottaen, kun tämä huuteli isännälle, et pakkohan se on tuolta hakea. Isäntä sai varmasti makeat naurut, kun emäntä paineli kylmään meriveteen alushousut vilkkuen ja collegepaita päällä. Ei kuitenkaan uskaltanut hymyään emännälle näyttää olisi saattanut saada kylmää vettä niskaansa. Isäntä tuumasi vaan et harmi kun ei ollut kameraa kun hilpasit veteen, olit nimittäin melkoinen näky. Näin meidän kesken niin minustakin.. hih hih. Emäntä oli iloinen, että ehti piilottaa kameran takkinsa taskuun.
Myöhemmin kuulin hänen ihmettelevän isännälle miten se koira totteli niin kiltisti?! Lienee vieläkin arvoitus hänelle, emännällä kun on sellainen käsitys, että tuollaisessa tilanteessa eläin menee paniikkiin ja alkaa riuhtoa ja tempoa entistä enemmän. Mietti vielä illallakin asiaa ääneen, onko mahdollista, että tajusin/luotin emännän olevan tulossa minua auttamaan?
Tuossa taustalla näkyy se naru johon jäin jumiin.
Tämän kuvan oton jälkeen emännälle tuli sitten kiire.
Mutta opin minä lopulta vaikka minulla emännän sanojen mukaan on tosi erikoinen tapa nostella jalkoja korkealle.
Yes... jalat ylettää pohjaan...
Nyt olen jo vanha tekijä...
Olepa hyvä tässä sun typerä keppis... onko sun aina pakko heittää kaikki tavaras pois ja mä joudun hakeen?
Leijonaa mä metsästän...ei kun sorry.. se onkin hauki joka meressä asuu kuinkas mä nyt tällä tavalla erehdyin...
Nyt alkaa uimakoulu riittää!! Mä oon ihan loppu....
Tarttee säästää energiaa vielä siihen tärkeinpään hommaan eli emännän ja isännän silmäterien valvontaan.
Hei et mene sinne veteen!!! Usko nyt senkin tenava, että ne on ehtiväisiä....
Sitten vielä poseerausta...olen komea eikös vaan!?
Ja lisää poseerausta....
sunnuntai, 18. toukokuu 2008
Kommentit