Hellepäivän kunniaksi isäntä päätti raahata perheen rannalle uimaan ja grillailemaan. Niin he sitten tavalliseen tapaansa hirveällä tohinalla pakkasivat eväät ja tenavat autoon ja kaasuttelimme kohti rantaa. Ja saavuimmekin oikeaan koirien taivaaseen, rantaan joka on tarkoitettu vain meille koirille. Voitteko kuvitella tässä koirien vihaajien luvatussa maassa on sellainenkin. Hetken ympärilleen katseltuaan emäntä sanoi, että oli tullut tänne heittämään talviturkin ja päätti mennä uimaan. Isäntä oli vähällä joutua myös uimaan, koska hän piti minua hihnassa rannalla ja tajutessani mihin emäntä oli menossa aloin huutaa ja kiskoa isäntää kovaa kohti vettä. EI, EI, EI SINNE SAA MENNÄ MAYDAY, MAYDAY!! Isännän laskiessa minut irti polskuttelin emännän luokse veteen ja samalla raavin emännän verille. Siitäs sai mokoma mitäs rupesi säikyttelemään! 

Minulla on kuulemma todella omituinen uimatyyli, kastelin kaikki vedessä seisoskelleet naisihmiset jotka kaikkosivat tieltäni nopeasti. Uida tuo koira ei osaa sanoo isäntä. Ei taida osata itsekään koska häntä ei vedessä näkynyt. Emäntä sanoi ettei voi mennä uimaan jos olen mukana tänään kuulemma meinasi hukkua minun avustuksellani. Huuteli hän pari kertaa apua, kun jalat ei ylettanyt pohjaan ja saavutin hänet syvemmällä. Onneksi ei mitään vakavaa tapahtunut! Lopulta emäntä keksi ottaa minut syliin vedessä jotta en raapisi häntä. 30 kilon sylikoira aika hyvin eikö totta?

Näin uin minä. Voiko tosiaan olla niin etten osaa kunnolla uida, kysyy emäntä ?