Tuttua kassien kahinaa ja romujen ilmestymistä eteisen lattialle... makuupusseja, kasseja, pussukoita ja nyssäköitä... ja tuttuakin tutunpi uikutus, vinkuminen ja piiperrys, jota säesti tasaisin väliajoin karjaisu "PÄÄ KIINNI KÖPPELS"!!! Tulihan se ilta lopulta ja melkein meni emäntä mahallaan rappukäytävässä, kun meikä poika otti vauhtia kolmannesta kerroksesta ja sitten mentiiiiiiiin!! Sitä köröttelyä kesti taas kahdeksan tai yhdeksän tuntia, mene ja tiedä, kun on jäänyt taskunauris vetämättä. Olisin istunut vielä toisenkin mokoman se tietää aina jotain hauskaa, kun pääsee auton kyytiin niin kuin nyt lopulta odotus palkittiin ja tuttu hiekkatie ja lopulta se mökkikin sieltä tuli esiin ihanaaaa! Viikko juoksua vapaana, leikkiä ja riemua, metsäretkiä ja mitä kaikkea sitä voikaan kaupunkilaiskoira uneksia...

Meitsi se sitten kiusasi perheen tyttölapsia niin et emännän ja isännänkin oli pakko puuttua asiaan. Lapset rakenteli majaa ja mitäpä sitä keppihullukoira tekisi, roikkui tietysti menossa mukana. Meitsi kepin toisessa päässä pitäen puoliaan "nämä on mun et vie niitä" ja  tytöt toisessa päässä "ÄITIIII KÖPPELS KIUSAAAA, IRTIII... ÄITIIIIII AUTA!!!!"

Oli muuten kylmä viikko ja meitsi teki kepposen emännälle, kun se jätti meitsin makuuhuoneen ulkopuolelle nukkuun. Karkasin yöllä ulkoeteiseen ja jätin oven auki, ulkona oli 8 astetta pakkasta ja aamulla sitä oli sitten yhtä paljon sisälläkin. Isäntä se sieltä kömpi ylös aika "iloisena" aamulla ja oli vähällä ettei tehnyt meitsistä rukkasia, niin kylmä sillä oli, siinä se kiristeli hampaitaan ja tunki pökköä pesään.... hih... Seuraavaksi yöksi se laittoi sellaiset esteet ovelle, että siitä ei olisi tullut kukaan sisään eikä mennyt uloskaan... Näin päättyi meitsin ura karkailevana koirana.

Kaikki kiva loppuu aikanaa niin tämäkin...viikko vierähti niin nopeasti ettei emäntä ehtinyt edes kunnolla kuvia napsia... Tehtiin me emännän kanssa pari kävelyretkeä lähimetsään ja voi sitä ihanaa hiljaisuutta ei autoja ja mopoja. Ikävä kyllä eräs ahkera metsäkoneen kuljettaja ei ollut syyslomalla ja teki tuhojaan yötä päivää, mutta se oli sen verran kaukana ettei häirinnyt. Mitä nyt rikkoin hljaisuuden ääni, joka ei tähän idylliin kuulunut.

Sitten alkoi tylsääkin tylsenpi arki....